No nysse alkaa!

Hui, jännittävä olo... Aloitella  ja synnyttää uutta blogia ja ihan erilaisella teemalla kuin aikaisemmin olen kirjoitellut. Tämä on kuitenkin tehtävä koska tämä on tehtävä! Valmiiksi jo tunnen myötähäpeää itseäni kohtaan, mutta se onkin tällä hetkellä paras motivaattori uudessa haasteessani. Toivon ajan myötä löytäväni paremmat ja terveemmät motivaation lähteet, mutta aluksi näin. Jostain on vain lähdettävä, ja tästä se lähtee:

JÄRKYTYKSESTÄ! Siis oikeasti... pikkuhiljaa kevään mittaan olen herännyt karuun todellisuuteen; Olen ensimäistä kertaa elämässäni YLIPAINOINEN!!! Järkyttävää! Minä, joka olen aina pitänyt itseäni hoikkana. Toiset jopa liiankin laihana. Lapset (joita on siunaantunut kokonaista kolme) eivät minua lihottaneet (päinvastoin!), vaan pikkuhiljaa, salakavalasti elämän karikoiden ja stressin, stressin ja vielä kerran stressin seurauksena olen alkanut lohduttamaan itseäni syömällä. Epäsäännölliset ateriat päivisin ja illalla sitten ah, omaa laatuaikaa tv:n ja jääkaapin välimaastossa! Viimeinen potku tähän konkurssiin oli vajaa vuosi sitten voimaan astunut avioero, ex-miehen pikaromanssi, nopea kihlautuminen ja pika-avioliitto. Kaikessa on ollut niin paljon käsittelemistä, etten ole jaksanut rakastaa itseäni tai kunnioittaa kehoani. En yksinkertaisesti ole jaksanut välittää kaikinpaikoin...

Kai se "ylipaino" sitten oli se viimeinen niitti. Toistaiseksi lievä sellainen, mutta jos tätä rataa jatketaan niin kovasti noususuhdanteista on tämä elämä, ainakin painon osalta. Haluanko haudata minäni jonnekin ihran alle? Pikkuhiljaa olen alkanut innostua ajatuksesta löytää taas se hoikka, hyvinvoiva minä. Jonkinlaista mentaalivalmennusta olen mielessäni käynyt jo koko kevään. Ostanut rahkapurkkeja, harjotellut taas jumppaamista, vähentänyt perunaa, mutta sitten taas onnistuneen päivän jälkeen palkinnut itseni sipsipussilla, pizzalla ja muilla "herkuilla". Toteen on siis osoitettu, että ajatuksen voimalla ei laihdu! On ihan oikeasti otettava nyt härkää sarvista ja tehtävä täydellinen elämäntaparemontti. Tuntuu olevan muotiakin nykyään, joten vertaistukea ja vinkkejä on onneksi maailma pullollaan! Nyt vielä pitää löytää se heikoin lenkki: ITSEKURI. Mä oon NIIN huono siinä! Tällanen mukavuudenhaluinen herkkupeppu!

Itseäni motivoidakseni tässä muistutukseksi pari kuvaa... Vasemmanpuoleiset ovat ajalta hiukan ennen eroa ja oikeanpuoleiset sitten tältä päivältä :/ KÄÄK! Siinä on 15 kiloa pelkkää sitä itseänsä josta pitäisi päästä eroon! Silmätkin jäävät pian poskien taakse piiloon...

Voi kun tää olisikin helppoa näin päin! Tämä vertailu, mutta nyt pitäisi sitten lähteä tavoittelemaan tuota kadonnutta "minää" ja nuo farkutkin ovat muuten vielä tuossa kaapissa odottamassa... Josko se olis vaikka sitten se yksi "näkyvä" tavoite... Hyvät housut, kertakaikkiaan!